Kaikki jaksot

Deleuzen ja Guattarin sommitelman käsite (agencement, assemblage) on saanut valtavan suosion erityisesti yhteiskuntatieteissä, joissa aivan kaikkea monimutkaista tutkitaan sommitelmana. Mistä on kyse, ja mitä yleisiä väärinkäsityksiä sommitelmien ajatteluun liittyy? Jakso on hiukan teknisempi kuin yleensä. Teemoja: - sommitelma posthumanistisena, heterogeenisena kollektiivina - erilaiset sommitelma-ajattelun lajit Anna Tsingin pohjalta - sommitelma on uusi tapa purkaa ja jakaa vanhat vastakkainasettelut (mieli vs. ruumis, ideologia vs. tuotantovoimat) - olennaista sommitelmassa on tapa, jolla komponentit pysyvät kasassa, siis koherenssi ja konsistenssi - kuinka halut ohjaavat sommitelmien koostamista ja kuinka vain eliöt voivat muodostaa sommitelmia - sommitelman taustat: 1) Proust, 2) Freudin Komplex, 3) Foucault'n käsitteistö, erityisesti dispositiivi, 4) Hjelmslevin semiotiikka, 5) Uexküllin käsitys eläinten territoriaalisuudesta - sommitelman neljä olennaista piirrettä: 1) sisältö eli ruumiit, kappaleet, asiantilat ja näiden yhdistelmät, 2) ilmaisu eli tunteet, ajatukset, käsitteet, merkit, "ideaalinen", 3) territorialisaatio eli alueellisen järjestelmän muodostaminen, 4) deterritorialisaatio eli järjestelmän purkautuminen, leviäminen tai muu avautuva muuttuminen - sommitelma-ajattelun jatkokehittely: Ian Buchanan vs. Manuel DeLanda - kolme esimerkkiä sommitelman käsitteen käytöstä: talonvaltausliikkeet, OECD-maiden koulutuspolitiikka ja Achille Mbembe Lukemista: Buchanan: Assemblage Theory and Method: An Introduction and Guide (2020) TAI edellisen itumuoto, Buchanan: Assemblage Theory and Its Discontents, Deleuze Studies 9.3 (2015) DeLanda: Assemblage Theory Deleuze & Guattari: Mille plateaux / A Thousand Plateaus, lopun sanasto Mbembe: Mustan järjen kritiikki Thompson, Sellar & Buchanan (2022) 1996: the OECD policy-making assemblage, Journal of Education Policy, 37:5, 685-704, DOI: 10.1080/02680939.2021.1912397 Tsing: Lopun aikojen sieni (s. 350, viite 8)

Sen lisäksi, että kysytään mitä on, voidaan kysyä myös mitä voisi olla. Kumpikin kysymys koskee todellisuutta yhtä lailla: "voiminen" ei ole sen vähempää todellista kuin faktat ja potentiaaleilla on todellisia vaikutuksia jo ennen kuin ne niin sanotusti toteutuvat. Jaksossa käydään esimerkkien kanssa läpi Deleuzen ja Guattarin ontologinen kolmio aktuaalinen – virtuaalinen – intensiivinen. Teemoja: - materialismin sulkeutumattomuus ei ole ainoastaan ongelma: ekstramateriaalinen, ruumiiton tai ideaalinen mahdollistaa myös avoimuutta ja uuden luomista - aktuaalisuus käsilläolevina faktoina, olioina ja asioiden tiloina - virtuaalisuus eron, moneuden ja potentiaalien tasona - intensiivinen virtuaalisen aktualisoitumisen prosessina - geneettisen koodin suhde organismiin, matka siemenestä puuksi, masentuneen ihmisen vaipuminen aktuaalisuuteen, taiteen intensiivisyys, rakkaussuhteen perinteinen kulku, suomalaisen arjen hirvittävä virtuaalisuuden puute, leikin suhde ontologiseen kolmioon. Lukemista: Deleuze: The Actual and the Virtual (teoksessa Dialogues II) Muuta: Mikä meitä vaivaa -Patreon

Mitä aika on ja miten aika on? Voiko edes sanoa, että aika on. Ainakin voi kysyä: miten aikaa jäljitetään, koetaan, viivytetään ja paetaan? Jaksossa esitetään neljä tapaa ajatella aikaa Aristoteleen, Heideggerin, Derridan, Bergsonin ja Deleuzen pohjalta. Sisällysluetteloa: - kaksi suurta perinnettä ajan ajatteluun länsimaisessa filosofiassa: Aristoteles & luonnontieteen valtavirta (aika liikkeen lukuna) vs. Augustinus ja eksistentiaalifilosofian perinne (aika koettuna menneisyytenä, nykyisyytenä ja tulevaisuutena) - ongelma: kumpikin perinne esittää itsensä ensisijaisena - "objektiivista" aikaa ei voi perustaa ilman että viitataan aina johonkin toiseen rytmiseen viitekehykseen mitattavan asian ulkopuolella - aika omiin tarpeisiin luotuna konstruktiona ja nykyfysiikan popularisointien kantoja tähän - Heidegger: inhimillinen oleminen ajallistavana ja ekstaattisena - mikä on ajan ja materian suhde? - Bergson: aika viiveenä ja sitkeänä, itsepäisenä, itsestään eroavana kestona - Deleuze: Kronos-aika ja Aion-aika - vauvan nauru, puiden lehdet hiirenkorvalla toukokuussa, oluen ensimmäinen puraisu kielellä, Pentti Saarikosken lauseenrytmi, räppäreiden flow ja painotus Luettavaa: Hans Ruin: Time as Ek-stasis and Trace of the Other https://www.diva-portal.org/smash/get/diva2:482608/FULLTEXT01.pdf Jakso jatkaa edellistä jaksoa (Materialismin riittämättömyys ja liiallisuus) mutta toimii myös itsenäisesti.  

Onko maailmassa muutakin kuin ainetta, ja mitä täsmälleen ottaen on aika? Tästä alkaa neljän jakson selitys materialismista, ajasta, virtuaalisesta, aktuaalisesta, intensiivisestä ja sommitelmista. Ensimmäisessä jaksossa: - materialismin, idealismin ja dualismin ongelmia - filosofisten kiistojen arkisuus, taiteellisuus ja poliittisuus - miten ideaalinen ei jätä materiaalista rauhaan esimerkiksi Marxin ajattelussa, lausumien mielekkyydessä, koreografiassa, kieliopissa, käsitteissä ja mahdollisuusavaruuksissa - lopputulos: ideaalisuutta, aineettomuutta ja ruumiittomuutta ei voi selittää pois materialismista, materialismi ei sulkeudu itseensä vaan synnyttää jatkuvasti ideaalisuutta, joka ehdollistaa materian muuttumista ja järjestäytymistä Luettavaa: Elisabeth Grosz: The Incorporeal

Vierailujaksossa Jussi Vähämäki ja Eetu Viren keskustelevat filosofi Paolo Virnon kirjasta Kun sana tule lihaksi (Tutkijaliitto 2022, suom. Eetu Viren). Keskustelu on äänitetty Helsingissä Lymyssä kesällä 2022. Jakson teemoja: - intro: mitä yhteistä on Virnolla ja Deleuzella - Virnon tie pokerinpelaajasta filosofiksi - ihmisen lajityypilliset ominaisuudet ja kielelliset kyvyt - mahdollisuus maailmansisäisenä todellisuutena - analyyttisen filosofian turhaan väheksytty rikkaus: Frege, Austin... - ironian ja uusvakavuuden keskinäinen suhde - kyynisyys ja opportunismi - änkyttäminen ja uuden sanominen - filosofisesti vakavasti otettava empirismi maailman moneuden sietämisenä

Vuoden kestänyt Kant-kaari saa päätöksen erikoispitkässä Arvostelukyvyn kritiikki -jaksossa, jossa selitetään ainakin seuraavat asiat: - kolme luovaa käyttöä Kantille, eli transsendentaalinen subjekti, järjen illuusiot ja regulatiiviset vs. konstitutiiviset ideat - estetiikan kaksi eri merkitystä: 1) ajan ja tilan aistimellisuus, 2) kauneuden, ylevän ja tarkoituksenmukaisuuden kokeminen - Kantin suuren kriittisen järjestelmän arkkitehtoniikan yhteenveto: mihin tarvittiin vielä kolmas kritiikki? - miksi Arvostelukyvyn kritiikki on niin yllättävä, mullistuksellinen ja voimakas kirja, toisaalta miksi se on niin porvarillinen kirja - arvostelukyvyn luonne: yleisen ja erityisen sovittaminen yhteen - Kantin estetiikan perusjutut: formalismi, teleologia, universalismi, luonnonkauneuteen keskittyminen, peak humanismi - Deleuzen Kant-kirjan viimeisten lukujen luenta mielenkykyjen suhteesta: kykyjen vapaa leikki, esteettinen kokemus ja keskinäinen paini edeltää niin teoreettista kuin käytännöllistäkin järkeä, siksi estetiikka on ensisijainen suhteessa teoriaan ja moraaliin - Kant nappasi Rousseaulta poliittisen yhteisön autonomian ja siirsi sen subjektin sisään – voisiko deleuzelaisen Kant-luennan napata ja ulottaa sen jälleen poliittiseen yhteisöön?   Luettavaa: Deleuze: Kantin kriittinen filosofia, luku 3 ja loppuluku Kant: Arvostelukyvyn kritiikki, osa I: Esteettisen arvostelukyvyn kritiikki Pitkänen: Johdatus Arvostelukyvyn kritiikkiin   Jaksossa mainitut omat tekstit: Purokuru: Haavamaa (ilmestyy 5/2023) Purokuru: Heikko estetiikka   Jos haluaa tukea podcastia, voi liittyä Mikä meitä vaivaan Patreon-tilaajaksi.